tiistai 20. syyskuuta 2016

Kukkuu!

Moi ja tervetuloa lukemaan meidän uuden uutukaista retkiblogiamme! Ihan näin ensimmäiseksi voisimme esitellä itsemme ja laumamme.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Laura

Olen 31-vuotias ja asun Turun seudulla. Luonto ja retkeily on kuulunut elämääni jo lapsesta saakka. Kotipihaltani pääsi suoraan metsään ja siellä me yleensä veljeni ja naapurin lasten kanssa kaiken vapaa-aikamme vietimmekin. Olin myös aktiivinen partiolainen koko peruskouluajan ja edelleen käyn vierailevana tähtenä lippukuntamme tapahtumissa ja leirireissuilla. Lapinhulluuden kipinä istutettiin myös sisälleni, kun kävin lapsena useampana kesänä isäni kanssa kalastusreissuilla Itäkairassa.

Lyhyempiä parin yön yli kestäviä reissuja olen tehnyt siis lapsesta asti, mutta parikymppisenä alkoi tehdä mieli kokeilla kunnon vaellusta pohjoisessa. Ensimmäisen vaelluksen tein kahden kaverin kanssa Sallan Naruskassa ja vaikka kaikki ei mennyt ihan niinkuin piti, niin silti on senkin jälkeen palattu Lappiin miltei joka kesä. Ja lähiretkeily onnistuu kivasti vaikka lasten kanssa, kun Kurjenrahkan kanssallispuisto on melkein tuossa meidän takapihallamme.

Luonnossa nautin hajuista, väreistä ja äänistä joita ei arkielämässä pääse näkemään ja kokemaan. Nautin pelkästä olemisesta ja yritän kerätä aistit avoinna kaiken talteen. Pidän myös valokuvaamisesta, niin reissuille voi myöhemmin kotonakin palata ja satunnaisesti kalavehkeetkin kulkevat mukana, retkikohteesta riippuen.



Välillä reissuilla kulkee mukana kohta kahdeksan vuotta täyttävä lapinporokoiranarttu. Viima on kelpo retkikaveri, joka kantaa pidemmillä vaelluksilla itse omat tavaransa ja on tulilla aina sen kaveri, jolla on makkaraa jäljellä.



--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sophie

Olen vuosimallia -87 ja asun Satakunnassa kahden kissan ja koiran kanssa. Lapsena leikin paljon metsässä ja riehuin hevosten kanssa, suunnistin aktiivisesti jonkun aikaa ja kuuluin Naturvetarna-kerhoon. Perheeni kävi usein sienessä ja marjassa, joten tavallisimmat marjat ja kanttarellit oli ennestään tuttuja ja olenkin joka syksy päässyt metsään poimimaan sen antimia. Mitään pitkiä yön-yli retkiä en lapsena tehnyt, vaan kipinä siihen syttyi vasta nuorena aikuisena.

Parikymppisena tutustuin Lauraan kämppiksen kautta ja aika äkkiä mentiinkin jo yhdessä retkeilemään. Ensimmäinen retki Lauran kanssa oli ikimuistoinen reissu Helvetinjärvelle. Mukaan mahtui sekä epämukava lainarinkka että syöksyvirtauksia (hui!). Tällä hetkellä on jo kolme pitempää Lapinreissua takana ja useampi lyhytretki, myös yksin.

Viikottain käyn metsässä toisen harrastukseni, pelastuskoirailun, kautta. Tulee oltua ulkona vaikka sää olisi mitä, pimeässä ja kosteassa niinkuin myös aurinkoisina päivinä. Olen paljon maalimiehenä muille koirakoille, mikä tarkoittaa sitä että saan nauttia luonnosta ihan yksin (kunnes se koira tulee ja louskuttaa korvaan).



Usein mulla kulkee reissussa mukana ainakin yksi koira, alla kuva molemmista. Hiiri (musta) on viisivuotias lapinporokoirauros, rauhallinen mutta herkkähaukkuinen ja kärsimätön kaveri. Naali (ruskea) on kaksivuotias lapinporokoirauros, energinen ja pippurinen vahtivietillä varustettu tyyppi. Harvoin otan enää molemmat mukaan pitkille retkille, mahdollisuus on liian suuri että koirilla palaa hermo toisiinsa tai että minulla palaa hermo koiriin. Yhden koiran kanssa on helpompi kulkea kuin kahden. Retkellä koirat kantaa omat ruokansa ja joitain muitakin pikkutavaroita. Naalilla on meru-merkkinen rinkka ja Hiirellä aavistuksen liian isokokoinen Ruffwear-reppu.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Teemme pidempiä vaelluksia ja lyhyempiä retkiä niin yhdessä kuin erikseen. Joskus on muitakin mukana, joskus menemme yksin. Tämä blogi saa olla päiväkirjan tyyppinen retkistämme ja lisäksi tulee varmasti jotain muutakin aiheeseen liittyen. Talviaika on ollut osaltamme perinteisesti hiukan hiljaisempaa retkien suhteen, joten muisteloita vanhoiltakin reissuilta varmasti tulee. Tänä kesänä kävimme Muotkalla toistamiseen, joten siitä varmasti ainakin tulee kuvallista kertomusta.

Tervetuloa nautiskelemaan retkeilystä kanssamme!

-Laura ja Sophie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti